Mödan luonteesta

 

Möda oli toinen tiibetinmastiffiuroksemme. Möda oli vuoden Rockya nuorempi. Möda oli luonteeltaan hyvin erilainen kuin vanhempi uroksemme Rocky. Joka aamu kun nousee sängystä ylös, voi kuulla Rockyn kuorsaavan sikeässä unessa ulko-oven edessä. Möda taas nousi heti ylös ja tuli häntä heiluen pusuttelemaan ja hakemaan rapsutuksia, aivan ihana poika! Möda oli pennusta asti ollut melko energinen kaveri, virtaa riitti vaikka koko päivän touhusi. Möda tykkäsi kaivella pihalle kuoppia, karsia omatoimisesti puita ja puskia, varastella ja piilotella omistajien kenkiä, jne. Möda myös rakasti omia vinkulelujaan mielettömän paljon! Möda leikki joka päivä ainakin pari tuntia rakkailla leluillaan. Touhukas kaveri!

Möda suhtautui vieraisiin ihmisiin lähes poikkeuksetta hyvin ystävällisesti: se heilutti häntäänsä ja halusi pusutella. Möda myös ihan selvästi kerjäsi usein rapsutuksia ja näytti nauttivan niistä. Lasten kanssa Mödakin osasi olla kärsivällinen, kuten Rockykin on. Toki Mödallakin varautuneisuutta oli jo vähän ja se näkyi mm. niissä tilanteissa, kun vieraat tulivat portille. Möda tarkkaili tilannetta tällöin vähän kauempana, eikä näyttänyt ihan niin leppoisalta kaverilta.. Sitten kun vieras tuli portista, Möda halusikin jo pusutella. Möda hyväksyi kaikenlaisen käsittelyn myös hyvin ilman vastalauseita.

Möda suhtautui siis vieraisiin ihmisiin hieman eri tavalla kuin Rocky ja myös suhtautuminen muihin (vieraisiinkin) koiriin oli Mödalla erilainen. Möda ei oikein pitänyt vieraista koirista, muutos tapahtui joskus 1-vuoden iän paikkeilla. Tätä ennen Mödan kanssa kävimme paljon koirapuistoissa ja meillä kävi paljon muita koiria kylässä. Mödan jalat oireilivat tällöin ensimmäistä kertaa ja Mödan piti olla erossa muista koirista. Sen jälkeen suhtautuminen selvästi muuttui. Kerran kävimme tuon jälkeen Mödan kanssa koirapuistossa ja siellä oli ennalta sovitusti yksi Mödaa nuorempi narttu. Alkupörinöiden ja pörinöiden jälkeen Möda kuitenkin huomasi, että tuohan on ihan kiva kaveri ja kaiken lisäksi vielä tyttö!

Vaikka Möda ei pitänytkään vieraista koirista, Rockyn kanssa se tuli aivan loistavasti toimeen. Pojista oli kyllä muodostunut aikamoinen parivaljakko! Loppuun asti Rocky kovasti hoiti ja huolsi Mödaa joka aamu: silmät ja korvat piti puhdistaa, hampaat tarkistaa ja vähän pissattaakin. Möda ei vastustellut tätä yhtään, yleensä vain alkoi leikinomaisesti repiä Rockya korvasta tai villahousuista. Pojat nukkuivat yleensä kylki kyljessä ulkona, sisällä niillä oli omat lempipaikkansa. Möda pyysi Rockya leikkiin useita kertoja päivässä, mutta Rockya ei yllättäen yleensä kiinnostanut leikkiä. Möda osasi onneksi hienosti leikkiä ihan yksinkin.

Möda oli pentuna kouluttajan unelma, kun aloitimme pentukurssit ja kävimme ensimmäisissä pentunäyttelyissä. Sitten Mödalla alkoi esiintyä ensimmäisiä uhman merkkejä ja kas kummaa kun kaikenlaiset hajut ja tytöt alkoivat kiinnostamaan.. Pentuluokassa Möda tosiaan pärjäsi erinomaisen hyvin, junioriluokan ehdimme vasta aloittamaan. Seuraavan kerran meidän piti mennä kehään Mödan ollessa avoimessa luokassa ja toipunut polvileikkauksestaan, mutta se ei sitten onnistunutkaan.

Möda oli Rockya hieman pienempi uros. Korkeutta oli vähemmän ja myös massaa, olihan Möda nuorempi. Toisaalta Mödalla oli kyllä vahvempi luusto. Kuten Rocky, myös Möda dna-testattiin pentuna (polveutumisen varmennus) sekä Mödaltakin lähetettiin dna-näyte koirien geenitutkimukseen (linkki). Lonkat ja kyynärät Mödalta oli kuvattu kahteen otteeseen täysin terveiksi (viralliset kuvat oli tarkoitus ottaa syksyllä tai talvella 2011), selkäranka ja olkapäät on myös terveiksi todettu. Mödalla oli nuorempana kasvukipuja takajaloissa, tai niin ne ainakin diagnosoitiin. Myöhemmin Mödalta kuitenkin katkesivat eturistisiteet molemmista polvista. Mödan molemmat polvet leikattiin samaan aikaan ja leikkauksesta toipuminen oli aluksi hyvinkin nopeaa. Toki toipumiseen olisi mennyt pitkä aika ja se tulisi vaatimaan myös pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, koska Mödan liikkumista olisi rajoitettava paljon. Uskoin Mödan kuitenkin toipuvan ja pääsevän vielä joskus juoksentelemaan vapaana siitä nauttien! Mutta toisin kävi..

Mödalta katkesi toinen eturistiside uudestaan ja myös toinen oli katkeamassa. Möda vaipui ikiuneen heinäkuun 2011 lopulla vain 18kk:n iässä. Suru on edelleen aivan suunnaton, mutta samalla mieltä helpottaa se ajatus, että Möda pääsi vihdoinkin paikkaan, jossa se saa juosta ja leikkiä ilman kipuja ihan niin paljon kuin haluaa, ikuisesti. Lepää rauhassa pikkuinen ainutlaatuinen Mödamme! Näemme sitten joskus taas. 

Mödan varalle oli jalostuskäyttösuunnitelmia ennen kuin Mödalta katkesivat polvien ristisiteet. Kun ristisiteet katkesivat, oli meille päivänselvää, ettemme Mödaa jalostukseen käyttäisi. Mielestäni ristisideleikattuja koiria ei pitäisi käyttää jalostukseen, mutta niiden sisaruksia ja muita lähisukulaisia ei pelkästään sen vuoksi kannata poissulkea jalostuksesta. Tosin partnerin valinnassa pitää ottaa se huomioon, siis omasta mielestäni. 

Ristisideheikkoutta ei ole ainakaan vielä tieteellisesti todistettu perinnölliseksi, mutta mitään riskejä emme halunneet ottaa, koska sellaista ei toivoisi kenenkään kohdalle tapahtuvan, mitä kävimme Mödan kanssa läpi kevään ja kesän 2011 aikana. Ristisiteiden katkeamista valitettavasti esiintyy myös tiibetinmastiffeilla, mutta kyseistä vaivaa ei ainakaan vielä ole tutkittu tiibetinmastiffien kohdalla. Tiedot Mödan tapauksesta on lähetetty eteenpäin ja toivottavasti niistä on joskus jotakin hyötyä. Muutaman tapauksen kohdalta kun ei vielä voi vetää mitään johtopäätöksiä. 

Enemmän asiaa Mödan sairastelusta tarinan muodossa: Mödan tarina. Tässä yksi linkki liittyen ristisiteen repeämään ja hoitoon. Kerään myöhemmin vielä kotisivuille lisää hyödyllisiä linkkejä koiran polven ristisiteen repeytymästä ja hoidosta, samalla kun lisään muutakin asiaa tiibetinmastiffien terveydestä. 

 

Takaisin