Mödan tarina

Monien ihmisten pyynnöstä ajattelin jakaa kanssanne meidän suloisen tiibetinmastiffiuroksemme Mödan tarinan, joka päättyi surullisesti. Möda oli pikkupennusta elämänsä loppuun asti varsin energinen tiibetinmastiffi, aina leikkimässä ja touhuamassa kaikenlaista. Mödan voi sanoa eläneen lyhyen elämänsä täysillä rakastamiensa ihmisten ja ”isoveljensä” Rockyn kanssa. Varsinkaan Mödan kohdalle ei olisi millään muotoa toivonut ongelmia jalkojen kanssa. Jos Mödan tarinan luettua herää vielä jotain tarkempia kysymyksiä, minuun voi ottaa epäröimättä yhteyttä. On kuitenkin muistettava, että Mödan tarina on oma kertomukseni ja näkemykseni asioiden kulusta nimenomaan Mödan kohdalla, eikä tämän pohjalta voi tehdä yleistyksiä.

Möda kasvoi pentuaikana suhteellisen tasaisesti ja oli eläinlääkärin mukaan ihan sopivan kokoinen pentu. Suurin piirtein puolen vuoden iästä lähtien Möda alkoi aika ajoin ontua vasenta takajalkaansa. Siitä lähtien kirjoitin aivan kaiken ylös Mödan ruokinnasta ja liikunnan määrästä sen lisäksi, että painot ja säkäkorkeudet olin laittanut muistiin pikkupentu-iästä asti. Mödan ontuminen paheni joulukuussa 2010 Mödan ollessa reilun 10kk:n ikäinen. Möda tutkittiin ja röntgenkuvattiin ensimmäistä kertaa (olkapäät, kyynärät, lonkat ja polvet). Mitään tavallisesta poikkeavaa ei löytynyt, Mödan kaikki kuvatut nivelet olivat täysin terveet ja lähdimme eläinlääkäristä kasvukipu-diagnoosin ja kipulääkkeiden kera kotiin. Kipulääkkeet ja lepo auttoivat muutamassa viikossa. Samaan aikaan Möda alkoi saada ruokansa ohella nivelvalmisteita ennaltaehkäisevästi.

Vuosi vaihtui (2011) ja tammikuusta maaliskuuhun välisenä aikana Möda ontui muutaman kerran vasenta takajalkaansa ja ontuminen loppui yleensä levolla. Silloin kun Möda ei ontunut jalkaansa, se kuitenkin kovin usein ns. kevitti sitä seistessään. Kevittämisellä tarkoitan sitä, että Möda piti jalkaansa ilmassa ja vain varpaat osuivat maahan, eikä Möda varannut painoa kyseiselle jalalle (seistessään). Käytimme Mödan jälleen eläinlääkärissä tutkimuksissa (helmikuussa) ja eläinlääkärin mukaan Möda hieman aristi vasenta lonkkaansa. Eläinlääkärin mukaan tarvetta kontrollikuville ei kuitenkaan ollut ennen kesää. Käytimme Mödan myös fysioterapeutilla (maaliskuussa), jonka mukaan ongelma saattoi olla vasemmassa polvessa, se kun oli ihan vähän turvoksissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mainittiin vian saattavan olla polvessa. Pian fysioterapia-käynnin jälkeen sekä Mödan ontuminen että jalan kevittäminen kuitenkin lakkasivat ja palasimme niin sanotusti normaaliin arkeen. Nivelvalmisteita Möda kuitenkin sai edelleen.

Huhti-toukokuun vaihteessa Möda tuli eräänä torstai-iltana pihalta sisälle ontuen jälleen vasenta takajalkaansa selkeästi. Soitin heti seuraavana päivänä eläinlääkäriin ja sieltä sanottiin, että kyse on mitä luultavimmin edelleen kasvukivuista. Viikonloppu piti pitää Mödaa levossa ja maanantaina ottaa yhteyttä, jos ontuminen jatkuu edelleen. Kaikki oli ihan ok sunnuntai-iltaan asti, jolloin Möda alkoi kävellä kolmella jalalla välttäen kokonaan vasemman takajalan käyttämistä ja maanantaiaamuna Möda selkeästi näytti kipuilevan. Mödalle määrättiin jälleen kipulääkettä ja saimme ajan tutkimuksiin samalle viikolle (toukokuun alkuun). Möda oli tällöin reilun 15kk:n ikäinen.

Menimme Mödan kanssa eläinlääkäriin sekavin tuntein, toisaalta pelkäsimme jonkin olevan todella huonosti, koska Möda näytti kipua niin selkeästi ja toisaalta pelkäsimme, että mitään ei taaskaan selviä. Eläinlääkäri näytti huolestuneelta jo kliinisen tutkimuksen jälkeen ja sitten Möda röntgenkuvattiin jälleen (selkä, lonkat ja polvet). Eläinlääkäri sanoi ennen kuvaamista, että vika saattaa olla selässä, koska Möda kulki aivan selkä kyyryssä sekä aristi kumpaakin takajalkaansa. Möda kuvattiin ja selvisi, että vika ei todellakaan ollut selässä. Eläinlääkäri totesi, että Mödalta ovat katkenneet etummaiset ristisiteet molemmista polvista. Mitään vedenpitävää syytä eläinlääkäri ei osannut siihen sanoa, että miksi tai miten ne olivat katkenneet. Saattaa silti olla, että Mödan aikaisempi ontuminen liittyi jo kyseiseen asiaan, mutta varma siitä ei voi olla. Mödan röntgenkuvissa (toukokuun alussa) paljastui myös melko paha nivelrikko vasemmassa polvessa ja lievempi oikeassa. Onneksemme Möda oli jo tuolloin hoikassa kunnossa, joka omalta osaltaan helpottaisi Mödan toipumista. Eläinlääkäri sanoi myös Mödan olevan todella sitkeä ja reipas poika, koska niin vähän näytti kipua, vaikka kumpikin takajalka oli käyttökelvoton.

Tämän jälkeen koitti tuskainen viikko miettiessä eri vaihtoehtoja, leikataanko Mödan polvet eri aikaan vai samaan aikaan, millä tekniikalla ja missä. Se oli meille selvää, että yritämme hoitaa Mödan kuntoon. Yleensä suositellaan leikattavaksi jalka kerrallaan, koska yleensä ristisiteet eivät ole poikki molemmista jaloista samanaikaisesti. Eläinlääkärimme lähetti Mödan kuvat usealle eri eläinlääkärille ja soitin monia puheluita sekä yritin kysellä muiden nuorien suurien koirien omistajien kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista. Ennen kaikkea halusin selvittää muiden omistajien kokemuksia varsinkin nuorista tiibetinmastiffeista, joilta olisi ristiside/ristisiteet leikattu. Muutamia kokemuksia kuulinkin ja kiitän niistä. Näiden kokemuksien selvittäminen sinällään oli melko hankalaa, koska ristiside-ongelmista ei yleensä jää mitään merkintää koiran tietoihin jalostustietojärjestelmään, jos se ei liity koiran kuolinsyyhyn.

Päätimme, että Mödan polvet leikataan siima-tekniikalla samanaikaisesti. Saamani tiedon mukaan muilla tekniikoilla (esim. TTA) Mödan polvia ei olisi voinut leikata samalla kertaa. Samaan aikaan leikkaamisessa oli myös omat ongelmansa, koska tällöin koiralla ei ole tervettä takajalkaa, jota käyttää. Hyvänä puolena voisi sanoa mm. sen, että tällöin toipuminen alkaa molempien jalkojen osalta samaan aikaan, eikä nivelrikkokaan pääse pahenemaan niin paljon. Lisäksi Mödalla oli edelleen kasvulinjat selkeästi näkyvissä ja muilla tavoin leikkaaminen olisi saattanut olla hankalampaa mahdollisen tulevan kasvun huomioiden. Päätökseemme vaikutti myös se, että saimme sekä positiivista että negatiivista tietoa yhtä paljon kaikista leikkausmenetelmistä sekä eri eläinlääkäreiltä että muiden samantyyppisten koirien omistajilta.

Mödan polvet leikattiin toukokuussa, viikkoa ennen kuin Möda täytti 16kk. Ennen leikkausta saimme aika karun tuomion eläinlääkäriltä, hän sanoi Mödan tilanteen olevan todella huono ja painotti meille, että Möda ei välttämättä toivu leikkauksesta huolimatta. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin, eikä muita vaurioita (takimmaiset ristisiteet, kierukka) löytynyt. Leikkauksen jälkeen siirryimme Mödan kanssa nivelrikosta kärsivien koirien ruokaan ja siitä yhden puuttuvan nivelvalmisteen pidimme myös ruokavaliossa mukana. Leikkauksen jälkeinen yö oli tietysti aivan kamala, koska Möda oli sekaisin lääkkeistä. Möda kuitenkin kaikkien yllätykseksi alkoi kävellä molempia takajalkojaan käyttäen jo leikkauksesta seuraavana päivänä. Ja jo seuraavalla viikolla Möda käveli selkä suorana, häntä ja pää ylhäällä.

Toukokuun lopulla kävimme Mödan kanssa eläinlääkärissä tikkien poistossa. Samalla saimme hyvin konsultoitua Mödan leikannutta eläinlääkäriä. Eläinlääkäri oli todella yllättynyt Mödan toipumisesta. Hän sanoikin, ettei ikinä olisi uskonut Mödan toipumisen lähtevän niin hyvin liikkeelle, koska tilanne oli niin todella huono ennen leikkausta. Möda laihtui monta kiloa leikkauksen jälkeen, mutta sen sanottiin olevan hyvä asia, joka omalta osaltaan myös edesauttaa leikkauksesta toipumista. Tikkien poistoon asti Möda oli saanut käydä vain tarpeillaan ulkona hihnassa ja sama jatkui vielä jonkun aikaa sen jälkeenkin. Hyppiminen, riehuminen ja vapaana leikkiminen tulisi kuitenkin olemaan kiellettyä loppusyksyyn asti ainakin, luultavasti pidempään. Kontrollikuvat sekä viralliset lonkka- ja kyynärkuvat oli tarkoitus ottaa Mödalta syys-lokakuussa, kun polvet olisivat parantuneet kunnolla.

Kesäkuussa Mödan toipuminen sujui hyvin. Möda sai alkaa olla kytkettynä ulkona ja aloitimme ihan lyhyet hihnalenkitkin. Energiaa Mödalla olisi riittänyt enemmänkin ja sitä saimme onneksi hyvin purettua hallituilla leikeillä ja makupalajäljillä. Kesäkuun lopulla käytimme Mödan fysioterapeutilla, joka hieroi Mödaa ja antoi jatkoliikuntaohjeita. Leikannutta eläinlääkäriäkin konsultoimme juhannuksen jälkeen ja hän oli myös edelleen hyvin toiveikas. Aloimme pikku hiljaa ravuuttaa Mödaa ja liikuimme myös pieniä matkoja lähimetsässä, jotta Möda voisi alkaa rakentaa uusia lihaksia takaosaansa.

Kesäkuu vaihtui heinäkuuksi ja kaikki näytti sujuvan edelleen hyvin. Möda sai olla pihallakin vapaana valvotusti toisen tiibetinmastiffimme Rockyn kanssa. Rocky on aina ollut todella rauhallinen kaveri, paljon rauhallisempi kuin Möda, ja Möda tuntui vihdoinkin ottavan mallia ”isoveljestään”. Vahtitilanteet Möda jätti suosiolla tervejalkaisemman hoidettaviksi ja muutenkin vain makaili keskellä pihaa hyvin tyytyväisen näköisenä. Sitten eräänä päivänä heinäkuun alun jälkeen Mödan oikeasta jalasta alkoi kuulua omituista naksumista. Konsultoin taas erästä eläinlääkäriämme (Mödan leikannut eläinlääkäri oli lomalla) sekä fysioterapeuttiamme ja heidän mukaansa ei ollut syytä huoleen, koska Möda ei näyttänyt kipua eikä ontunut. He käskivät ottaa yhteyttä heti, jos tilanne muuttuu olennaisesti. Heinäkuun puolivälissä juhlimme Mödan 18kk-päivää ja kaikki näytti sujuvan edelleen suhteellisen hyvin.

Mödan 18kk-päivän jälkeisenä maanantai-iltana lähdin Mödan ja Rockyn kanssa pienelle, rauhalliselle lenkille. Suurimman alkuinnostuksen laannuttua päästin Mödan pitkään hihnaan edellemme ja huomasin saman tien Mödan ontuvan vasenta takajalkaansa. Käännyin heti kohti kotia ja soitin miehelleni ja muutamalle muulle hätääntyneenä, että mitä nyt pitää tehdä. Seuraavana päivänä soitin muutamalle eläinlääkärille ja sain Mödalle varattua ajan saman viikon perjantaille tutkimuksiin eläinlääkärille, jolla oli kokemusta ristiside-ongelmista ja -leikkauksista. Samaan aikaan mieleeni muistui mitä Mödan leikannut eläinlääkäri oli sanonut: jos Mödan ristisiteet katkeavat uudelleen, niitä ei kannata alkaa enää leikkaamaan, koska siinä ei ole enää koiran paras kyseessä.

Tuo kyseinen viikko oli meille Mödan omistajille erityisen hirveä. Siinä oli montaa päivää aikaa miettiä miten toimimme missäkin tilanteessa. Toisaalta pelkäsimme pahinta ja toisaalta toivoimme, että kyseessä olisi vain joku lihasrevähdys tai vastaava. Pelkäsimme myös, ettei mitään selviä. Möda sai tuolla viikolla tehdä kaikenlaista, jota se ei olisi normaalisti saanut tehdä. Mödaa huomioitiin tavallista enemmän ja se sai olla kaikessa mukana. Koko ajan mielessämme kuitenkin oli ajatus, että pahin pelkomme voisi käydä toteen, ettei Möda enää lähtisikään kanssamme kotiin eläinlääkäristä. Siitä huolimatta toivoimme kuitenkin koko ajan parasta Mödan vuoksi.

Sitten koitti se pelätty perjantai, jolloin menimme Mödan kanssa eläinlääkäriin tutkimuksiin. Olin jo puhelimessa selittänyt aikaisemmin suurin piirtein koko Mödan sairaushistorian. Eläinlääkäri suoritti ensin kliinisen tutkimuksen ja totesi, että nyt on jotain todella pahasti vialla Mödan vasemmassa takajalassa. Eläinlääkäri selitti eri vaihtoehdot, jotka voisivat olla syynä ontumiseen. Kaikki vaihtoehdot olivat sellaisia, että Mödalle olisi pitänyt tehdä ainakin kaksi uutta leikkausta ja toipuminen olisi pitänyt aloittaa aina uudelleen alusta. Eläinlääkäri sanoi totuuden mukaisesti, että leikkaukset olisi mahdollista tehdä, mutta Mödan fyysinen toipuminen niistä olisi hyvin epätodennäköistä. Kysyimme vielä eläinlääkäriltä mitä hän suosittelee tehtävän, vaikka sen jo oikeastaan tiesimmekin. Eläinlääkäri sanoi, että hän voi rauhoittaa Mödan, jotta saa vielä tutkittua jalkoja paremmin, mutta paras ja ainoa oikea vaihtoehto Mödan kannalta on nukuttaa se ikiuneen sen jälkeen.

Hyvästelimme meille niin rakkaan Möda-pojan, jonka jälkeen Möda rauhoitettiin neljännen ja viimeisen kerran lyhyen elämänsä aikana. Eläinlääkäri tutki Mödan ja totesi toisen ristisiteen katkenneen uudelleen ja toisen olevan katkeamassa (polven naksuminen saattoi myös liittyä siihen). Eläinlääkäri myös totesi, että Mödalla oli ollut paljon kipuja viime aikoina. Möda ei ollut niitä näyttänyt, koska oli kuulemma jo niin tottunut kipuihin. Eläinlääkärin mukaan Möda oli valitettavasti rampautunut ja parasta mitä voisimme tehdä, olisi päästää Möda kärsimyksistään. Koska rakastimme Mödaa valtavan paljon, pystyimme tekemään sen meille hyvin raskaan päätöksen ja vielä viimeisten hyvästelyjen jälkeen Möda huokaisi kerran, ennen kuin lähti viimeiselle matkalleen paikkaan, jossa saa juosta ja leikkiä ilman kipuja ihan niin paljon kuin haluaa, ikuisesti.

Mödan kuoleman jälkeen päivitin jalostustietojärjestelmään kuolinsyyn sekä ilmoitin Mödan muuttuneet terveystiedot koirien geenitutkimukseen. Mödan hoitoon osallistui fysioterapeutin lisäksi neljä eri eläinlääkäriä. Minua on koko prosessin aikana mietityttänyt, mistä Mödan ristisiteiden katkeaminen johtui, mutten luultavasti milloinkaan saa tietää varmaksi, miten ja milloin Mödan ristisiteet katkesivat ja ennen kaikkea, mikä sen alun perin aiheutti. Tiibetinmastiffien kohdalla tietääkseni ei ristiside-ongelmia ole tutkittu, joten muutaman tapauksen perusteella ei voi vielä tehdä mitään yleistyksiä. Tiedot Mödan tapauksesta on lähetetty eteenpäin ja toivottavasti niistä on joskus jotain hyötyä.

Haluamme kiittää Mödan kasvattajaa Tarjaa, että saimme niin ainutlaatuisen tiibetinmastiffin rakastamina olla, vaikka Mödan elämä tuntuikin loppuvan ennen aikojaan. Haluan kiittää Tarjan lisäksi muita kasvattajia ja ystäviäni, jotka ovat olleet suurena tukena sekä Mödan elämän aikana että sen jälkeen. Möda oli poikkeuksellinen tiibetinmastiffi. Möda oli loppuun asti pentumainen ja aina niin iloinen sekä häntää heiluttava kaikille ihmisille. Möda eli lyhyen elämänsä täysillä. Möda myös jätti jälkeensä valtavan tyhjän tilan, joka suuren surun helpottaessa tulee täyttymään kaikilla onnellisilla muistoilla, jotka Mödan kanssa saimme kokea. Mödaa jäi omistajien lisäksi kaipaamaan myös moni muu, varmaan joka ikinen, joka oli saanut Mödan tavata. Niin ainutlaatuinen poika Möda oli.

Sanna Rantalainen

Mödan tarina julkaistiin Tiibetinmastiffi-lehdessä (3/2011) syyskuussa kuvien kera ja oikoluettuna, joten pienet muutokset ovat mahdollisia. Tarinan lisäksi samassa lehdessä julkaistiin myös ristiside-asioita käsitteleviä artikkeleita. Suuri kiitos kaikista palautteista, joita olen saanut sekä tarinaa työstäessäni että julkaisun jälkeen!!

Takaisin