Jalostus

-omia mietteitäni tiibetinmastiffien jalostuksesta

Tämä sivu on vielä keskeneräinen!

Tiibetinmastiffi on suureksi roduksi edelleen kohtuullisen terve. Jalostukseen käytettäviltä tiibetinmastiffeilta tutkitaan PEVISA:n mukaan ainakin lonkat, kyynärät ja silmät. Lonkka- ja kyynärlausunto ovat voimassa aina, silmätutkimus kerrallaan kaksi vuotta (kaikki silmälausunnot näkyvät kuitenkin koiran tiedoissa aina, myös vanhemmat lausunnot). Muut tutkimukset ovat vapaaehtoisia. Esimerkkejä muista tutkimuksista ovat kilpirauhasarvot, polvet ja selän kuvaaminen. Tiibetinmastiffien terveydestä lisää täällä (linkki lisätään myöhemmin).

Jalostukseen vaikuttaa koiran terveyden lisäksi mm. koiran rakenne ja ulkonäkö, luonne sekä sukutaulu. Näitä voidaan "mitata" esim. näyttelyissä, luonnetestissä, luonnekuvauksessa ja jalostustarkastuksessa. Mielestäni erittäin tärkeää on myös se, minkälainen koira on kotioloissa ja miten ns. normaali arki sujuu. Kyseessä kun on kuitenkin laumanvartijarotuihin kuuluva alkukantainen koira. Jokaisella on toki myös omat mielipiteensä. Täällä voi tutustua Suomen Tiibetinmastiffit ry:n jalostustoimikunnan laatimaan tiibetinmastiffien jalostuksen tavoiteohjelmaan.

Jo kennelnimen hankkiessani aloin miettimään, mitä ominaisuuksia itse edellytän jalostukseen käytettävältä tiibetinmastiffilta. Omasta mielestäni on tärkeää pitää tietenkin rotumääritelmä mielessä ja verrata tiibetinmastiffeilla esiintyviä sairauksia siihen, miten ne vaikuttavat tiibetinmastiffien alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja myös siihen, miten ne vaikuttavat koiran jokapäiväiseen elämään. Tätä on suhteellisen helppo miettiä yleisellä tasolla, mutta siihen vaikuttavat suurelta osin myös omat kokemukset. Tämä on myös sellainen asia, josta jokaisella on omat mielipiteensä. Tällä sivulla kerron nimenomaan minun mielipiteeni.

No, mitä sitten itse edellytän tiibetinmastiffilta, jota suunnittelen käyttäväni tai käytän jalostukseen? Oli kyseessä mikä sairaus tai vika hyvänsä, parempi vaihtoehto tietenkin olisi, että koira olisi kaikin puolin terve, mutta se ei aina ole täysin mahdollista, varsinkaan kun tiibetinmastiffeja on edelleen suhteellisen vähän ja siitäkin vähästä niin monet ovat sukua keskenään. Ja oli sairaus tai vika mikä hyvänsä, parempi vaihtoehto olisi se, ettei puolison sukutaulussa samaa toistuisi.

Esimerkkinä mainitsen silmäsairauksista ylimääräiset ripset; koska Rockyn ja täten myös Xenan suvussa esiintyy ylimääräisiä ripsiä, yritän valita heille sellaiset puolisot, joiden suvuissa niitä ei esiintyisi. Jos kuitenkin yhdistelmässä esiintyy ylimääräisiä ripsiä molemmilla puolilla, se ei kuitenkaan poissulje vaihtoehtoa toteuttaa kyseistä yhdistelmää, koska ylimääräiset ripset vaivana ovat omasta mielestäni suhteellisen pieni. Sama koskee myös muita silmäsairauksia, jotka eivät vaikuta merkittävästi koiran jokapäiväiseen elämään tai vaadi kirurgista operointia.

Lonkkien ja kyynärien osalta asiaan tuleekin omasta mielestäni hieman enemmän tulkinnanvaraa. Tämä siksi, koska huonokaan lonkkatulos ei välttämättä vaikuta koiran jokapäiväiseen elämään merkittävästi. Eläinlääkäri lonkka- ja kyynärkuvia katsoessaan ennen niiden lähettämistä kennelliittoon usein kertoo oman mielipiteensä siitä, tulevatko lonkat tai kyynärät vaivaamaan koiraa sen elämän aikana vai eivät. Toki jos lonkissa tai kyynärissä on merkittäviä muutoksia ja mahdollisesti muodostunut jo nivelrikkoa, harkitsisin itse hyvin tarkkaan, käyttäisinkö sellaista koiraa jalostukseen vai en. Mainitsemani "merkittävät muutokset" pätevät myös muilta osin koiran luustoon (esim. selkä ja olkapäät). Jos koiralla on todettu paha spondyloosi, en itse käyttäisi sellaista koiraa jalostukseen.

Polvissa on myös paljon tulkinnanvaraa, esim. ristisiteiden osalta. Toisaalta sanotaan, että ristisiteet voivat mennä tapaturmaisesti. Ja toisaalta myös sanotaan, että kyseessä on vahvasti perinnöllinen vaiva (ristisideheikkous). Samaan aikaan voi lukea tekstejä siitä, ettei tiedetä onko ristisideheikkous perinnöllistä vai ei. Lisäksi on myös sanottu, että tietynlainen rakenne aiheuttaa ristisideongelmia. Jos koiralta on mennyt polven ristiside, mistä sitten tietää minkä vuoksi se on mennyt? Itse en tähän kysymykseen osaa vastata, vaan voin ainoastaan miettiä loputtomiin esim. Mödan tapausta. Mödalta meni 15kk:n iässä molemmista polvista etummaiset ristisiteet kokonaan poikki (Mödan tarina täällä). Ristisideongelmia voi hoitaa eri leikkausmenetelmillä, niistä lisää esim. täällä. Entä vaikuttavatko ristisideongelmat koiran jalostuskäyttöön? Siitäkin asiasta on aivan varmasti jokaisella oma mielipiteensä. Oma mielipiteeni on se, että jos koiran suvussa on ristisideongelmia, ei pelkästään sen vuoksi kannata poissulkea sitä jalostuksesta. Mielestäni tällöin pitää kuitenkin katsoa myös sukutaulun toista puolta, ettei ristisideongelmia tulisi kummaltakin puolelta, kuten jo mainitsin esim. silmäsairauksien kohdalla. Itse en kuitenkaan käyttäisi ristisideongelmaista koiraa jalostukseen.

Rotumääritelmän mukaan tiibetinmastiffeilla sallitaan sekä leikkaava että tasapurenta. Tiibetinmastiffeilla esiintyy näiden sallittujen purentojen lisäksi myös ylä- ja alapurentaa sekä hammaspuutoksia. Itse pyrin käyttämään sellaisia koiria jalostukseen, joilla on sallittu purenta sekä kaikki hampaat (ei hammaspuutoksia). En kuitenkaan poissulkisi sellaista koiraa jalostuksesta, jolta esim. puuttuu kaksi hammasta (P2), mutta jos sen lisäksi olisi muita merkittäviä vikoja, sitten miettisin asiaa uudemman kerran. Esim. Mödalta puuttui kaksi hammasta ja olin sitä mieltä, ettei se estä Mödan jalostuskäyttöä. Kun mukaan tuli myös ristisideongelmat, oli itselleni päivänselvää, etten sitä jalostukseen käyttäisi.

Sairauksien osalta tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Esim. epilepsiasta ja sikaripunkista en vielä ole maininnut mitään, vaikka minulla niistäkin on omat mielipiteeni suhteessa koiran jalostuskäyttöön. Mm. epilepsiasta / epileptisistä kohtauksista kärsivää koiraa en itse käyttäisi jalostukseen(, myös sisarukset ja muut lähisukulaiset jättäisin itse käyttämättä). Aionkin täydentää ja muokata tätä sivua pikkuhiljaa, aina kun on aikaa ja tulee lisää asioita mieleen. Kunhan saan lisättyä uuden sivun tiibetinmastiffien terveydestä, jatkan tätä mm. sen pohjalta.

Tiibetinmastiffilta, jota suunnittelen käyttäväni tai käytän jalostukseen, en edellytä näyttelytulosta. Suotavaa se kuitenkin on, mutta vaihtoehtona on myös jalostustarkastus. Näyttelymenestys sinällään ei mielestäni kerro koirasta niin paljon, kuin esim. se, minkälainen koira on kotioloissa. Mutta tosiaan, onhan se kuitenkin plussaa. Luonnekuvauksesta minulla on kokemusta vain yhden kuvauksen osalta, samoin luonnetestistä. Rocky on käynyt molemmissa ja Xenankin vien tulevaisuudessa luonnetestiin. Kaikille tiibetinmastiffeille luonnetesti ja -kuvaus eivät kuitenkaan sovi, mutta jos koira on tietyntyyppinen, on niiden suorittaminen yksi tapa saada mustaa valkoiselle koiran luonneominaisuuksista oman mielipiteen lisäksi. Ulkomailla on myös muita samantyyppisiä testejä, esim. Ranskassa TAN-testi ja Belgiassa sellainen testi, jossa mitataan koiran sosiaalista käyttäytymistä suhteessa muihin koiriin ja vieraisiin ihmisiin. Rockyn 2. pentueen emä Z'jana on hyväksytysti suorittanut tuon jälkimmäisenä mainitun testin.

Tiibetinmastiffien luonteesta minulla on omien koirien osalta erilaisia kokemuksia. Tosin isä ja vanhempi tytär tuntuvat pohjimmiltaan olevan samasta puusta veistetyt, vaikka erojakin on. Myöhemmin kirjoitan lisää omien koirieni luonteiden osalta. Rodunomainen luonne on mielestäni tärkeä asia, kuten myös erilaiset luonteenpiirteet ja vaihtelut tämänkin rodun sisällä. Mielestäni tärkein asia on se, miten koira toimii kotioloissa, oman perheen parissa. Itse myös odotan tiibetinmastiffeilta tietynlaista käytöstä esim. vahtitilanteissa. Arvostan rodunomaista pidättyväistä käytöstä vieraita kohtaan sekä selvää vahtiviettiä omalla alueella. Mielestäni tiibetinmastiffin ei kuulu päästä kutsumattomia vieraita omalle alueelleen. Hyvä hermorakenne ja kyky palautua yllättävistä ja uusista tilanteista on mielestäni myös todella tärkeää. Luonteenpiirteet myös periytyvät, vaikka kasvuajalla ja -ympäristöllä on myös omat merkityksensä. (Tämäkin osa jatkuu myöhemmin.)

Kaikkia tiibetinmastiffeja ei suositella käytettävän jalostukseen. Jokaisella kasvattajalla on omat mielipiteensä siitä, mitä koiria käyttää jalostukseen ja mitä ei, sekä perustelunsa niille. Aiemmin linkittämässäni tiibetinmastiffien JTO:ssa on myös joitakin perusteluja, ohjeita ja suosituksia, mitä pitäisi ottaa huomioon tiibetinmastiffien jalostuksessa. Jokainen kasvattaja kuitenkin tekee itse omat valintansa. Vaikka valinta onkin monen pienen asian summa, myös kokonaisuus on tärkeä. Mielestäni kasvattajan on myös tärkeää voida jokaisen pentueen kohdalla kertoa perustelut, miksi sellaisen yhdistelmän tekee. Tärkeää on myös kertoa kaikki tiedossa olevat sairaudet ja muut seikat (sekä hyvät että huonot), jotka yhdistelmässä esiintyvät.  Itse arvostan rehellisyyttä ja avoimuutta. Mielestäni asioiden piilottelu ei pitkällä tähtäimellä palvele ketään, varsinkaan tiibetinmastiffia rotuna. Jokaisella on kuitenkin oikeus omiin mielipiteisiinsä ja valintoihinsa, niin kasvattajilla kuin pennunostajillakin.

Tämän "jalostus"-sivun tarkoituksena on tuoda esille omia mielipiteitäni tiibetinmastiffien jalostuksesta, jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä suunniteltua Rocky Grove's -pentuetta. Jos tämän tekstini perusteella heräsi kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni. Yhteystietoni löytyvät täältä. Haluan jo nyt tässä vaiheessa (päivä tekstin julkaisun jälkeen) kiittää saamastani palautteesta. On myös mukavaa huomata, että sellaisiakin ihmisiä löytyy, jotka ajattelevat asioista lähes samalla tavalla kuin minä :)

Päivitetty viimeksi huhtikuussa 2013.

Takaisin